Olemme tässä Frienzonen kanssa sairastaneet kimpassa viikonlopun aikana. En tiedä, onko sattumaa, että myös tapasimme edellisellä viikolla, mutta joka tapauksessa olemme mittailleet kuumeita yhdessä ja todenneet taudinkuvan lisäksi nämä lukematkin suht samoiksi. Toisen vointia kyselemällä varmistaa samalla, ettei hän ole tuupertunut tajuttomaksi sängyn pohjalle: vielä se jaksaa ainakin puhelintaan näprätä.
Sinkut voivat siis jakaa tämän potemisenkin virtuaalisesti, kun sitä paijaajaa ei vierellä just sillä hetkellä satu olemaan.
Jos säälipisteitä haluaa kerätä oikein paljon, voi aina soittaa äidille.
Muuten voi keskittyä tyhjentämään tulevaa muuttokuormaansa pahanmakuisista teelajeista, koska makuhermot eivät ole terävimmillään ja teepannu on muutenkin jatkuvasti täytettävänä. Onneksi talossa on sentään riittävästi hunajaa.
Alkaa oma huumori loppua tähän yskään. Onneksi vierellä häiriintyy öisin vain kuuro kissavanhus, joka joka tapauksessa korvaa öisen univajeensa päiväunilla.
Liikuntatreffitkin voi sujuvasti vaihtaa huonekalukauppatreffeiksi flunssan takia. Lämpimille silmille se sopii kyllä, oma pesä hänelläkin tarvitsee täydennystä. Mutta se alkaa jo harmittaa, että pusut jäävät saamatta, vaikka toki halaaminen ja kädestä pitäminen ovat kivoja nekin. Tämmöinen teiniromanssi oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti