Asukkaista tyhjentyneen asunnon raivaaminen jättää väkisinkin jonkinlaisen jäljen, ainakin suhteessa tavaroihin. Koriste-esineisiin. Muistoihin. Olen ollut muutamassa mukana, tulevia on varmasti edessä.
Pyykätty puhdas paita, jossa on se tärkeä rintatasku lukulaseja varten. Mutta kun käyttäjä poistuu, tulee sinänsä siististä ja huolellisesti valitusta paidasta turha: jonkun käytetty vähän vanunut lumppu. Valokuvat, joiden henkilöitä kukaan ei enää tunnista. Häälahjaksi saatu ruma maljakko, jota on uskollisesti säilytetty hyllyn päällä. Kasa vuosien saatossa talteen leikeltyjä lehtiartikkeleita. Kaikki elämän aikana kertyneet kirjat. Mitä näitä nyt on: ihmiselle tärkeitä asioita, joiden kohtaloa kuolinpesän surevat perkaajat tuskailevat.
Tällaisesta tulevaa tyhjennysurakkaa silmäilevästä reissusta tulin kotiin entisen mieheni väliaikaisasunnon kautta ja näin sielläkin lyhyesti eteisessä piipahtaessani palasia entisestä elämästäni pahvilaatikoissa, odottamassa lopullista ratkaisua. Samoja laatikoita on myös kotonani, tulevaa varten.
Elämän purkaminen pahvilaatikoiden kokoisiksi paloiksi on surullinen näky. Tavarat eivät elä laatikoissa. Siellä niistä tulee painavia säilytysongelmia. Jonkin elämässä on päättynyt ja jälkeen jääneet raivaavat tilaa muulle.
Elämä jatkuu, kun laatikot saa purettua ja tavarat - ne jotka selviävät ison luudan lakaisusta - pääsevät taas hengittämään vapaasti, olemaan tärkeitä.
Laatikot, ennen ja jälkeen, ovat merkittävä vaihe ja ehdottomasti osa muutosta, osa sitä prosessia, mikä on läpikäytävä tullakseen jälleen kokonaiseksi. Säilyköön kaikki säilytettävän arvoinen ja se kaikki muu, kiertoon ja kaatopaikalle jatkamaan elämäänsä nille sopivissa muodoissa. Torstainen ajatus sinulle! :)
VastaaPoistaLaatikoista olemme tainneet puhua ennenkin :) Näinhän se menee ja lopussa elämä jatkuu. Siinä välissä on kuitenkin pakkaus ja lajittelu lähtevien, jäävien ja kiertoon menevien osalta. Työlästä, mutta jos sen jaksaa tehdä kunnolla, on jatkossa keveämpää.
Poista