Yksi sukuni ikihongista nukkui pois vähän aikaa sitten. Kuolema ei ollut yllätys, vaikka lähtö olikin nopea ja rauhallinen. Entinen mieheni tuli hänen kanssaan aina hyvin toimeen, ja onnistui jututtamalla onkimaan hänestä valtavasti tarinoita menneestä elämästä. Pyysin entiseltä autoa lainaan, jotta pääsen hautajaisiin. Ja kun kerroin, että vainajan toiveesta hautajaiset ovat hyvin pieni tapahtuma vain läheisille, kuulin tauon langan toisessa päässä, kun se penni putosi ja hän tajusi, ettei kuulu kutsuttujen joukkoon. Hänellä oli varmaan jo puhekin valmisteltuna. Nämä ovat niitä tilaisuuksia, jossa perheen muutokset konkretisoituvat. Eromme ei tietenkään muuta sitä, että vaarini tuli aina hyvin juttuun entisen mieheni kanssa, mutta kun suvun rajaviivoja vedetään uusiksi, minä jään perheeseen ja hän ei.
Kävi ilmi sekin, ettei mieheni ole kotona, kun tulen autoa noutamaan. Mutta hänen uusi tyttönsä siellä on. Ja minä saan sitten päättää, livahdanko vain hiljaa ulkona auton rattiin, kun viikon työreissun jälkeen palaan myöhään kotia kohti ja poimin matkalla menopelin mukaani, vai käynkö sivistyneen tyynesti toivottamassa hyvät yöt oven raosta uudelle tytölle ennen kuin vien kumijalan pihalta pois. Porvariston hillityä charmia. Ei tässä kohteliaisuustervehtimisessä olisi mitään kummallista, jos eksäni olisi kotona. Vaan kun ei ole. Voin vain kuvitella, miten kankea hymyni olisi pitkän matkan jälkeen myöhään illalla. Huoh. Mitä sanoo käytöksen kultainen kirja?
Uusi lukija ilmoittautuu! Luin lähes kertaistumalta kaikki kirjoitukset, todella hyvin kirjoitettua tekstiä. En muuten varmaankaan menisi tervehtimään vastaavassa tilanteessa, vaikka se kai olisi aikuista. Jollain tavalla kovin kiusalliselta tuntuisi.
VastaaPoistaTervetuloa! Kiva jos viihdyt :)
PoistaTaidan ratkaista fiilispohjalta tuon dilemman sitten kun se on ajankohtaista. Kävi vain mielessä, että kuinka pitkälle tämä sivistyneen järkevä, hyvin käyttäytyvä ulkokuori oikein venyy? Onko aina pakko olla niin pirun aikuinen ja kypsä?
Oon miettinyt paljon mitä tapahtuu, kun ensimmäisen kerran kohtaan exän uuden naisensa kanssa...toivottavasti olen silloin vesiselvä :) Yritän silloin olla oikein yliystävällinen ja aikuismainen..tuossa sinun tilanteessa varmaan hiippailisin hakemaan auton vähin äänin.
VastaaPoistaOnhan tuommoinen tapaaminen taas yksi vedenjakaja. Minullahan on se tilanne, että olen tavannut tytön pari kertaa aikaisemmin tyystin toisissa merkeissä, joten aivan tuntemattomasta tyypistä ei ole kyse. Minun päässäni tämä tekee tilanteesta vähän kiusallisemman.
Poista