Kaamos ja rakastuminen?

Hesarikin uutisoi kaamoksen vaikutuksista. Ilmankos tuo treffipalstojen selailu ja viesteihin vastaaminen on tuntunut vähän väkinäiseltä puuhalta tällä viikolla. Pitäisikö sinkkutapaamisia järjestääkin pikkujoulukaudella etelän lämmössä? :)

"Rakastuminenkaan ei onnistu – helsinkiläinen menettää auringonvaloa marraskuussa 135 tuntia espanjalaiseen verrattuna

Auringonvalo saisi aivot muodostamaan serotoniinia, mikä tekisi rakastumisesta todennäköisempää. Helsingissä aurinko paistaa marraskuussa 37 tuntia. Espanjan Málagassa auringonpaistetta on lähes viisi kertaa enemmän."

http://www.hs.fi/kaupunki/a1448003542579

Muutenkin uusi tuleminen deittisaiteille on poikinut lähinnä tilaisuuksia nauraa itselleen. Esimerkiksi siitä keskustelusta, jossa kuvittelin fb:n tarkoittavan naamakirjaa, muodostui näin jälkikäteen ajatellen aika hilpeä. Tai se, kun väsyneenä ja kiireisenä tein aika lennokkaita johtopäätöksiä siitä, mitä kaverin viaton "mitä teet illalla" -kysymys oikeasti piti sisällään. Että mä osaan välillä.

Illalla on viikonlopun ensimmäiset pikkujoulut. Ei onneksi kenenkään työpaikkaan liittyvä, sellaisia en jaksaisikaan. Käymme pienellä kaveriporukalla kokeilemassa varovasti yöelämää ison kirkon puolella. Saa nähdä miten jaksamme,  siellä lienee muitakin samalla asialla olevia amatöörejä asialla.

Vielä vähän aikaa sitten odottelin iltaan valmistautumista innolla, mutta nyt on viikko ollut sen verran täynnä pettymyksiä, ettei usko ripsentaivuttajien ja kiharrinten voimaan oikein kanna. On se kumma miten se miten itsensä näkee vaihtelee mielialojen mukaan. Toivottavasti hyvä seura kuitenkin pelastaa illan. Sitä sentään odotan, en niinkään tanssilattiaa tällä kertaa, vaikka alun perin juuri se sai silmäni loistamaan tätä iltaa suunnitellessa.