Dok: Särkyneitä sydämiä New Yorkissa (Sleepless in New York, Saksa, 2014) http://areena.yle.fi/1-2578218
Mitä aivoissa tapahtuu, kun ihminen potee sydänsurua? Antropologi Helen Fisher tutkii hiljattain jätetyiksi tulleiden ihmisten aivoja ja etsii niistä fyysisiä muutoksia.
Erityisesti jäi mieleen ne ihmiset metrossa ja heidän ajatuksensa. Se kuvasti niin hyvin sitä, että nämä hylkäämisen kokemukset ovat tuttuja aivan kaikille. Me kaikki käymme sitä kelaa läpi jossain vaiheessa elämää.
Kiitos suosituksesta! Taidanpa ottaa asiakseni viikonloppuna katsoa tämän! Palataan asiaan... :)
VastaaPoistaPalaa ihmeessä, olisi kiva kuulla mitä ajatuksia tämä sinussa herättää.
PoistaAloin katsella dokkaria äsken. Jo alku oli niin vangitseva, että en voikaan katsoa sitä nyt, vaan varaan sille hetken huomenna. Kiitos jo ennakkoon...
VastaaPoistaNo niin. Olihan siinä paljon sellaisia tunnistettavia ja koettujakin elementtejä. Paulo Coelho puhuu pakkomielteisestä rakkaudesta käsitteellä Zahir "jotakin nähtyä ja läsnä olevaa, jota ei voi sivuuttaa. Se on jotakin, joka alkaa ohikiitävänä ajatuksena, mutta joka lopulta valtaa ajatuksemme täysin." Olen itse tutkaillut sitä suhteessa omaan tapaani rakastaa, ja toisaalta suhteessa siihen, mitä tapahtui mielessäni eron jälkeen. Löydän tästä dokkarista paljon yhteneväisyyksiä sen tunnetilan kanssa, ja minulle se on riittänyt selittämään, miksi irti päästäminen oli silloin niin vaikeaa. Toisaalta ajatus ilmiön fyysisyydestä antaa asialle myös toisenlaista näkökulmaa ja selitystä. Ja kyllä, puoli vuotta se suurinpiirtein vei, jotta oli valmis päästämään irti ja jatkamaan matkaansa.
VastaaPoistaOli kyllä kiehtovaa kuulla, että sille tietylle kelalle, joka itsellänikin joskus jää ajatuksiin surisemaan keskeneräisiksi jäävien tapausten osalta, löytyy myös ihan biologisia vasteita. Eihän tämä tieto poista sitä tunnetta silloin kun se nauhuri on käynnissä, tai muuta omaa tapaansa sitoutua, rakastaa ja tuntea, mutta minusta oli kiehtovaa kuulla, mitä näkökulmia tuo biologinen evidenssi tuo oman tunnehistorian pohtimiseen. Ne entiset karkuun päässeet vanhat poikaystävät. Käyttämättä jääneet tilaisuudet. Pienten, merkityksellisiksi kokemiensa hetkien kertaus. En näe tunteissa ja niiden biologisissa selityksissä ristiriitaa tai että toisella voisi mitätöidä toisen merkityksen. Minulle ne ovat eri tapoja valottaa samaa ilmiötä, ja täydentävät osaltaan kuvaa siitä mitä oikeastaan tapahtuu.
Poista