Entisen kodin tyhjennys etenee ja sain varmaan viimeisen laatikollisen entistä elämääni sortteerattavaksi. Kirjaimellisesti kaavin laatikonpohjia muistoista ja lajittelin taas tavaraa lähtevään ja jäävään pinoon. Eikä tuntunut oikeastaan miltään. Tämä kaikki on jo niin loppu ja käsitelty. Oma tie näkyy edessä ja vaikka aivan vielä ei näy mikä seuraavan kaarroksen takana odottaa, polun aavistaa jo sen verran pitkälle eteenpäin, että oma vauhti on kiihtynyt ja sitä jo odottaa mitä edestä löytyy. Juuri nyt ei ole tarvetta vatvoa menneitä enää yhtään.
Hoksasin tässä, että olen tässä elämän palikoita järjestäessä tullut vaihtaneeksi nettifirman, puhelinliittymän, pankin, sähköfirman, luottoyhtiön ja kohta kotikaupunginkin. Vakuutuksetkin pitänee päivittää uudelleen. Kuin kaikkien oman elämän perusedellytysten pitäisi olla tuoreita ja uusia, vailla mitään jälkiä entiseen.
Jaa että mikä kapinavaihe? Minullako?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti