Iloitsen täällä taas pienistä palasista entistä elämääni: Sain vanhat älppärini luokseni ja erikseen hankkimani levysoitin on nyt vihdoin kasattu viihdepesään. Koekuuntelen täällä niitä vanhoja lättyjä, joita ehti olla jo ikävä: en ole vuosiin kuunnellut vaikkapa Joni Mitchellin Hejiraa, sen minä riemulla kaivoin ensimmäisenä lautaselle pyörimään. Ihana ihana ihana se on edelleen.
Ja nyt vuorossa on teini-iän hauskuudet, joita tuli aikoinaan veivattua niin ahkerasti, että ihmettelen ettei niistä päivä paista läpi. "Loaded like a freight train, flying like an aeroplane...." Tai eka levyni ikinä, vanha kunnon Abba, joka on niin naarmuilla, että hädin tuskin tunnistaa biisit. Ja eikä, liikkis Duran Duran!
Nyt on ihana ilta: tässä minä istun lenkin jälkeen sohvalla kuuntelemassa kuinka neula rahisee vinyylin pinnalla ja muistelen nuoruutta. Kattiparka ei siedä ollenkaan sitä, että laulan mukana :)
Juuri näin! Pienistä ankkureista. Ja mikä sen parempaa voisi olla kuin jokin sellainen, mihin liittyy hyviä muistoja elämän onnellisilta vuosilta. Voi, miten iloitsen kanssasi!
VastaaPoistaElämään iloa tuovia asioita ei voi olla liikaa :)
Poista