Eilen olin täynnä kiitollisuutta kaikista hyvistä kokemuksista, joita deittisyksy on tuonut eteeni. Tänään samat kokemukset saavat painamaan pääni alas ja kaipaamaan eteeni sammiollista tummaa suklaata liuottamaan tämän mörrimöykkyolon pois. Miksi tämän heilurin pitää olla näin kiikkerä kaiken aikaa? Ensin pompahtelen keijukaisena, toisena hetkenä paiskon alahuuli pitkänä hanskoja tantereeseen.
Eikä tässä välissä ole mikään muuttunut, ei mikään.
Minä vain en tänään ole se aurinkoinen kiva nainen, jonka nyt uinuvasta profiilista jäljellä olevat heput (toinen ihanvainkaveri, toinen kepeä hulivili) ovat aikanaan pitäneet. Tällä hetkellä peilistä katsoo äkäinen peikko, joka on nukkunut liian vähän eikä usko mihinkään kivaan enää ikinä, joka jauhaa kaikki kokemansa torjunnat uudelleen. Ai että miten riemastuttava ja rakentava harrastus... Kuitenkin sitä kaipaa halausta ihan yhtä paljon kuin se hymyilevä hupatus siellä profiilissa. Tai oikeastaan enemmän. Että saisi vilpittömiä halauksia, vaikka vähän ärisisi maailmalle välillä. Se ei taida onnistua liian kepeillä eväillä.
Näitä "eniten vituttaa kaikki" päiviä tulee eteen aina välillä. Joskus ne tulee ihan puskista hyvän päivän jälkeen. Mulla usein alakulo tai ärsytys alkaa siitä, kun pitää setviä jotain asiaa exän kanssa tai joku muu asia muistuttaa jostain menneestä. Kai sitä täytyy vaan sallia itselleen nämä mörrimöykkypäivät...suklaa, hyvä kirja tai ystävän kanssa maailmanparannus auttavat ainakin hetkellisesti! Täältä tulee sulle virtuaalihalaus <3
VastaaPoistaKiitos! Hyviä kirjoja talosta onneksi löytyykin, jospas en käärisikään aivan kaikkia pakettiin ihan vielä :)
Poista