sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Berliinin taivaan alla ja parisuhde

Niin tuota. Minun pääni on viime aikoina ollut täynnä merkillisiä kytköksiä. Tässä eräänä päivänä kun taas katsoin tuon ihanan elokuvan ihmisyydestä, Berliinin taivaan alla vuodelta 1987, aloin kuulla tarinassa enkelten ja ihmisten elämien eroista - henkisyyden ja aikaan sidotun, koetun elämän välillä - muitakin konnotaatioita: vertausta rakkaudesta haaveilevan sinkun ja parisuhteessa elävän ihmisen välillä. Taidan ihan hiukkasen vain projisoida tässä omia solmujani kyllä :) Mutta nyt yksin elävänä sitä haaveilee asioista, joita rakkaussuhteessa oleva kokee: kosketuksia, hellyyttä arjen keskellä, toisen puolesta tehtyjä pieniä palveluksia (Up To Date -blogin kuivatut lakut ovat loistava esimerkki!). Leffan enkelit kyllä periaatteessa tietävät, että ihmiselämässä koetaan aika ja värit ja ruoan nauttimista, mutta he eivät tiedä, miltä sen kokeminen tuntuu ja miksi se on niin merkittävä osa ihmisenä olemista. Katkelma toisen enkelin, Damielin sanomisista leffassa:
It's great to live by the spirit, to testify day by day for eternity, only what's spiritual in people's minds. But sometimes I'm fed up with my spiritual existence. Instead of forever hovering above I'd like to feel a weight grow in me to end the infinity and to tie me to earth. I'd like, at each step, each gust of wind, to be able to say "Now." Now and now" and no longer "forever" and "for eternity." To sit at an empty place at a card table and be greeted, even by a nod. Every time we participated, it was a pretense. Wrestling with one, allowing a hip to be put out in pretense, catching a fish in pretense, in pretense sitting at tables, drinking and eating in pretense. Having lambs roasted and wine served in the tents out there in the desert, only in pretense. No, I don't have to beget a child or plant a tree but it would be rather nice coming home after a long day to feed the cat, like Philip Marlowe, to have a fever and blackended fingers from the newspaper, to be excited not only by the mind but, at last, by a meal, by the line of a neck by an ear. To lie! Through one's teeth. As you're walking, to feel your bones moving along. At last to guess, instead of always knowing. To be able to say "ah" and "oh" and "hey" instead of "yea" and "amen."
Mainoksissa ja lehtikuvissa on usein kuvia toisiaan halaavista pareista, nuoria tai vanhoja, tai perheitä jonkin lämpimän tapahtuman keskellä. Kuten vaikka tämä Hesarin pikkujuttu kiireisistä lauantaipäivistä. Nappaan nyt surutta tähän jutun kuvituskuvan, jota katsoin kyllä aivan muusta vinkkelistä kuin siitä, miten jaksaisin taas viikonlopun jälkeen virkeämmin hypähdellä töihin maanantaiaamuna.

Siinä on pari halausetäisyydellä toisistaan, pehmeästi yhdessä, vaikka läsnäolo jaetaankin läppärin kanssa. Heillä kuitenkin on mahdollisuus heittää se mäkeen ja käpertyä toisiinsa lusikoimaan. Sinkun vaihtoehto olisi naputella sitä läppäriä sängyssä, tai olla naputtelematta. Lusikkaan käpertyminen on vain muisto tai aineeton ajatus.

Erityisesti vaatekaupoissa nuo pariskuntakuvat mainosmateriaaleissa, kuvissa naistenvaateosaston seinillä tms., hätkähdyttävät minua joskus ja saavat kääntämään pään pois: kuva onnellisesti halaavasta parista ei ole minulle enää neutraali. Siihen liittyy jotain, joka vähän sattuu. Se ei enää ole kaipausta menneeseen suhteeseen, nyt se on kaiherrusta johonkin, jota minulla ei vielä ole.

Luulisi siis nettideittisivustoilla viestittelyn helpottavan tätä kaihoa? No ei oikein, se kun on sellaista kepeää lätinää vailla todellista agendaa. Ihan kivaa, mukavaa ja virkistävää, mutta jos sitä peilaa vaikka siihen Eronneen Miehen mainitsemaan John Legendin biisiin, jota tänään sitten kuuntelin  ajatuksen kanssa ja taas haukoin henkeäni, koska onhan sen sanoma pakahduttava, niin onhan selvää, ettei päivänsä piristäminen kevyellä tekstariflirtillä ole samalta planeetalta itsensä paljaaksi riisuvaan, todelliseen rakkauteen verrattuna. Mitä tekemistä sillä, että jutustelen tuntemattomien kanssa takan muurauksesta, gradun aihepiirin rajauksista tai koiraeläimen teini-iästä, on aidolle rakkaudelle antautumisen kanssa? Mitä minä oikeastaan olen etsimässä?

Ai niin, taas yksi nettitreffiklisee ruksattu: deitti saapuu paikalle rohkaisuryypyn nautittuaan. Jostain syystä alan harjaantua lempeiden rukkasten tarjoajana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti