Eikö miestä kiinnosta kuulla, miten minulla menee? No vähän joo, muistaa yleensä kysyä jos soitan hänelle. Ei välitä vastauksesta, jos olen surullisella tuulella. Tulee niin ankea olo. Itse hän on soittanut aloitteellisesti kerran.
On niin kiire elää omaa elämää, rakentaa uutta arkea, etsiä käyttöä sille yöpöydän laatikon säästöpakkaukselle varmuusvälineitä. Ei oikein ehdi nyt.
Tietysti minun pitäisi vain päästää irti ja lakata miettimästä tuon toisen ajatuksia, rakentaa oma kuplani ja täyttää se kokonaan omilla jutuilla. Sitä minä yritän, sinne olen matkalla. Mutta en vielä perillä asti. Minä vielä tunnen vierelläni olleessa läsnäolossa suuren kolon, jota yritän täyttää jollakin elämänpiiristäni kaavitulla. Mutta se aukko on niin valtava. Minun pitää oppia elämään ilman varmuutta siitä, että olen tärkeä muillekin kuin lapsuuden perheelleni. Ihan kuten muutkin sinkut kai tekevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti