sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Emotionaalista tukea

En sittenkään lähtenyt kaupungille karistamaan yksinäisen illan haikeutta kadun loskaan, vaan jäin kissan kylkeen täyttämään mieleni eräällä parhaudella. Draama on ollut minulle aina tärkeä tuki elämän peruskysymysten määrittelyssä, eikä ole ollut väliä sillä onko muoto kirjallinen tai liikkuvaa kuvaa. Tärkeintä on ollut peilata omia mylleryksiään yhteisesti koettuna tarinana. Tuntuu huojentavalta huomata kerta toisensa jälkeen, että vaikka elämäni umpisolmut tuntuvat ainutkertaisilta (ja ovathan ne sitä minulle), monikin on kokenut joskus jossain samaa ja osaa pukea sen sanoiksi tai kuviksi, jotka auttavat tuomaan omiin murheisiini perspektiiviä. Tai vain raamittaa sisäisiä möykkyjäni jotenkin pureksittavammiksi palasiksi.

"Believe me; somewhere in this business this has happened before".

Tällä kertaa Mad Menin kolmas kausi osoittautui mitä parhaaksi peiliksi hajoavan liiton käsittelyyn. Ihan parasta. tuo on muutenkin kaikkien aikojen lempisarjojani. Onneksi on vierähtänyt jo tovi siitä, kun katsoin tämän edellisen kerran. Silloin pidin Drapereiden kulissien kaatumista kauden heikompana juonena, nyt koin tuon aivan toisella tavalla ja eläydyin paremmin suuren valheen eteensä saaneen Bettyn tilanteeseen. Siinä oli myös pari, joka rakkaudesta huolimatta ei osannut kohdata toisiaan avoimesti ja siksi ei osannut kiivetä ylämäkeä yhdessä.

Kirjankin kokee joskus aivan uutena, kun lukee sen eri elämäntilanteessa. Sama toimii kuvallisenkin draaman kanssa.

Seesteinen, hyvä olo. Ystävät ja perhe muistivat juuri sopivasti, sovin kivoja tapaamisia tulevaisuuteen. Tästä on hyvä jatkaa.

2 kommenttia:

  1. Tykkään tavastasi käsitellä ja miettiä asioita. Minuun kolahti todella paljon kirjoituksesi jossa pohdit vanhenemista yksin, ilman nuoruudenrakkauden vierellä oloa. Tiedän ja jaan tunteesi, mutta uskon että kunhan vain annat itsellesi aikaa niin huomaat mitä kaikkea uutta ja ihanaa tämä uusi tilanteesi saattaa tuodakin. Saattaa olla, että huomaat jotain sellaista mitä et ehkä aikaisemmin ole edes miettinyt.

    Kaikki lähtee itsestäsi ja siitä, että annat itsellesi luvan elää täysillä.

    VastaaPoista
  2. Kiiitos kehuista, kivahan se on kuulla, että näistä raapusteluista on jotain iloa jollekin. Kokemuksia jakaaksenihan minä näitä piirustan tänne, sillä itse saan paljon lukemalla muiden tarinoita.

    Parantumattomana optimistina uskon tietysti, että elämä menee vääjäämättä kohti valoa. En minä muutoksia olisi tehnyt, ellen uskoisi, että näin on parempi. Otan tässä vaiheessa ehkä tarkoituksellakin kiinni omasta surutyöstäni ja muistoistani, jotta pääsen irtautumisessa eteenpäin ja saan ilmaistua tunteitani edes vähän. Se näkyy ehkä blogissakin. Opettelen tässä samalla tunnistamaan omia mielenliikkeitäni ja tutustun itseeni uudestaan.

    VastaaPoista