Tuntui ihmeelliseltä siivota kämppää. Että tämä likaantuukin. Tänne kertyy pölypalloja sängyn alle. Lehtipinoja, joita pitää kuskata paperinkeräykseen. Kuurattavaa keittiön lattialle.
Tänne, missä maailma tuntui pysähtyvän?
Minusta tuntui, että kellot seisahtuivat siihen hetkeen, kun olin ensimmäisen yön yksinäisessä vuokraluukussa. Mutta niin vain kissan kynnet jatkavat kasvamistaan, villakoirat omaa elämänsä lattianrajassa. Projektiaikataulut töissä eivät odota.
Ikään kuin elämä jatkuisi, vaikka minä pääni sisällä vielä haukon henkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti