Miten paljon minua on tässä projektissa autettu! Aivan ymmyrkäisenä kiitollisuudesta katselen maalattuja seiniä ja purkamista odottavia laatikoita, joista ehdin itse pakata pari kolme hassua eksemplaaria. Täällä sitten uusissa ympyröissä hissuksiin siirtelen tavaroita uusille paikoilleen, odottelen kaappeja kotiovelle ja hämmästelen uusia ympyröitä. Jossain naapurissa soitetaan pianoa joka päivä, sen ääni kantautuu iltaisin vaimeana jostain. Tuntuu aika kotoisalta, vaikka verhot puuttuvat ja illan pimetessä tuntuu, että asun akvaariossa.
Hirvittäähän tämä tietysti myös, vanhan talon temput ja kaikenlaiset tietämättömyydestä johtuvat mörönpoikaset. Mutta optimistina luotan siihen, että asioilla on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Muistilistalla on isolla isännöitsijän yhteystiedot.
Huolin entisen miehenkin yhtenä päivänä paikalle täsmäavuksi, kun jaloissa ei pyörinyt muita. Kiireinen taas, mutta selvästi mielissään, kun sai auttaa. "On vaikea mieltää, että sun elämäsi ei enää ole minun elämääni, mutta niin kai sen sitten kuuluu olla". Taas minusta tuntui, että hänen irtautumisprosessinsa tulee jotenkin vuoden omaani jäljessä, vaikka hän on meistä se, jolla on elämässään uusi vakava suhde.
Taidan taas mennä tyhjentämään pari laatikkoa. Hakemaan myllertävään elämään pienen palan järjestystä.
Onnea elämäsi uuteen vaiheeseen. Asiat kyllä hoituvat ja järjestyvät, ennemmin tai myöhemmin, myös ilman suurta stressiä! :)
VastaaPoistaMukava oli kuulla, että annoit entiselle miehellesi mahdollisuuden auttaa sinua. Ei vihanpito tai etäisyys välttämättä ole se oikea reitti mennä eteenpäin elämässään. Itselleni ystävyyden / kaveruuden säilyminen oli jollain tavalla merkityksellistä ihmisen kanssa, joka oli ollut osa elämääni niin pitkään.
Onnea uuteen kotiin! Kaiken tapahtuneen jälkeen minäkin yhtenä päivänä havahduin siihen, että en enää tunne vihaa ja katkeruutta exääni kohtaan. Pystyn kommunikoimaan hänen kanssaan ihan normaalisti ja olen oikeasti iloinen siitä. Se on totta, että ihmisen jonka kanssa on elänyt lähes puolet elämästään, niin hänellä on kai aina jonkinlainen osa tai paikka elämässäni. Olkoon sitten niin :)
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta! Oma koti on kyllä iloinen asia.
VastaaPoistaEntiselleni en kai koskaan ollut varsinaisesti vihainen, pettynyt tietysti. Minulla vain oli suuri tarve ottaa etäisyyttä häneen ja hänen dominoivaan läsnäoloonsa, jotta pääsen kunnolla rakentamaan omaa.