"Ihan selvästi olet kissaihminen", hän sanoi hymyillen, kun olin kerällä sylissä ja hyrisin siinä lämpimässä. Paha Poika. Vaeltaja, impulsiivinen tunneihminen. Omien teiden nopealiikkeinen kulkija, kujakolli. Bad news. Se varmasti väärä. Jonka katu-uskottavan katseen takana suhisee vilkas ja terävä mieli. Joka katselee minua nyt ne karut kasvot aurinkoisina. Soittaa joskus kännissä, melkein lepertelee. Ja laastaroi perusteellisesti muutaman kerran hylätyksi tullutta egoani.
Pahan Pojan seura olisi mainiota viihdykettä vakaampia pelivuoroja odotellessa. Mutta ei hänenkään tunteitaan sovi vähätellä, vaikka onkin iso ja karu aikuinen mies.
Selaan niiden kesympien juttukumppaneiden listaa, joka todistaa, etten talven pettymysten jälkeen halua olla yksin. Joka näyttää minulle peilistä jotain muutakin.
Minä todellakin lääkitsen tällä kaikella pyörittelyllä omia pettymyksiäni. Todistelen itselleni, että kelpaan edes jollekin. Nimiä listassa, kasvoja teekupposen takana. Eivät he oikein muuta edusta. Nämä pitäisi jättää nyt rauhaan sillä aikaa, kun joku hymyilee minulle noin lämpimästi. Se hämmentävän tuttukin, hitaasti lämmiteltävä tapaus, joka olisi ainakin ajatuksena sellainen potentiaalisen täydellinen, mutta jonka kipinäntuottokyky on vielä täysi arvoitus.
En ihastu helposti. En edes Pahaan Poikaan, niin kiehtova kuin onkin, omalla tavallaan vilpitön ja säkenöivä. Häneltäkin kerjään silityksiä, en elämäni jakamista.
Blondi, kalju vai tumma? Vai oma rauha? Pitäisi malttaa pysähtyä. Se tekisi minulle hyvää.
Omien pettymysten lääkitseminen on niin tutun kuuloista. Rakastan puolen vuoden miestä, mutta se ei silti estä minua olemasta epävarma, silityksiä kaipaava, ei niin ehjä sielu vielä. Tuleeko minusta edes tämän ehjempää enää koskaan?! Kyllä toiseen luottaminen on kovin vaikeaa tällä kerran rikotulla sydämellä. Epävarmuus tuntuu olevan ainoa varma asia!
VastaaPoistaOnhan niitä eheytymisestä todistavia esimerkkejäkin olemassa. Kai sekin voi olla meidänkin osaltamme mahdollista. Mutta sitä valaistumista, viisastumista tai heräämistä odotellessa voi elää välillä. Ehkä se rauha valtaa mielen, kun on riittävän monta kertaa kompastunut omiin kengännauhoihinsa. Haluaisin vain yrittää välttää toisten satuttamista tässä oman elämän raameja etsiessä.
PoistaKaikki me sinkkumaailmassa taivaltavat tunnemme, tai ainakin tiedämme pelin hengen. Sen lainalaisuudet ovat yhteisiä, ja jokainen meistä tulee loukatuksi ja/tai loukanneeksi jossakin vaiheessa taivaltaan - tietoisesti tai tiedostamatta. En näe siinä pelissä mitään pahaa niin kauan, kun nämä ns. lainalaisuudet ovat selviä ja ehkä jopa puhuttuja. On reilua kertoa, että ei ole valmis sitoutumaan, haluaa katsella rauhassa, tunnustella ja jopa vetäytyä tarpeeksi saatuaan. Jokainen on sen jälkeen, ja myös ennen sitä, vastuussa omista tunteistaan ja reaktioistaan. Ei koskaan toisen omista. Tosin tarkoituksellista loukkaamista en minäkään ymmärrä tai halua toteuttaa.
VastaaPoistaAikani olen lennellyt, kunnes kyllästyin. Kyllästyin aloittamaan, kertomaan, tutustumaan ja lopettamaan. Oli helpompi pidättäytyä ja etsiä se hyvä olo itsestä siinä uskossa, että jonakin päivänä koittaa se päivä, kun onneni täydentyy.
Iloa ja valoa, tuntematon ystäväni, kevääseen. Nauti jokaisesta hetkestä ja siitä, mitä se sinulle tarjoaa välittämättä siitä, miten kauan sen on tarkoitus jatkua. :)
Oikein viisaita pointteja taas. Erityisesti nuo vastuiden rajapinnat, nehän on hyvä muistaa aina. Piirtää omat ääriviivansa yhä uudelleen. Ja kyllä, todellakin aion nauttia kevätauringosta!
PoistaJännittäviä variansseja sitoutumisesta saa silloin, kun käsitys siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Pitkässä parisuhteessa puolen ikäänsä olleelle se merkitsee joskus eri asiaa kuin sellaiselle, jonka elämään kuuluu muutama pidempi suhde ja sarja lyhyempiä. Elämä, ihastuminen ja parisuhteilu; näistä on tällaisten kokemusten jälkeen ehkä aivan erilaiset käsitykset. Se mikä ehkä minulle on kyvyttömyyttä tai haluttomuutta sitoutua, voi toiselle olla normitila, jossa vain hyväksytään se vääjäämätön tosiasia, että tällekin jutulle tulee joskus loppunsa, mutta sitä ei murehdita nyt, vaan ollaan täysillä juuri tässä, jos siltä tuntuu. Ensi viikolla, huomenna tai seuraavana aurinkoisena päivänä tilanne voi olla toinen, jos kevät tulee ja maantie kutsuu. Sitoutumiskyvyttömyyden sijaan se satuttava asia saattaakin olla se, ettei ole hetkessä läsnä täysillä. Viis siitä, onko sitä läsnäoloa viikon tai kuukauden kuluttua: sitä kaivataan nyt.