Ei ole totta.
Tämä kaava on nähty tässä treffisyksyn ja -talven aikana aikaisemminkin: tapaan kivalta vaikuttavan kaverin, hymyilyttää sellaisella ujolla tavalla, tapaamme uudelleen. Ja vielä. Siitä tulee pieni suhde. Mies on alussa ihastuneempi, minä lämpenen siinä matkan varrella enemmän, kun tutustun kaveriin paremmin.
Alkukankeuksien jälkeen päästään tasolle, jossa koen voivani huokaista ja alan jo uskoa olevani oikeasti mukana jossain suhteentapaisessa.
Sitten yhtäkkiä tulee normaalien pusuviestipäivien jälkeen radiohiljaisuuspäivä. Ongittuna saan lyhyen viestin, että tarvitaan aikalisä, ilman lisäselityksiä. Niitä odotellessa sitä siirtää vaivihkaa uskonsa miesten välittämisen pysyvyyteen mielikuvitusmaailman puolelle, jonne se kaikkien keräämieni todisteiden perusteella kuuluu.
Taisin vastikään mainita, ettei ennustus eronsa alkutaipaleella olevan miehen kanssa vehtaamiselle ole kaksinen. Äkkikäännöksiä, joihin ei voi itse vaikuttaa. Juonenkäänteitä, jotka paljastavat, ettei minulla tässä tarinassa olekaan pääosa, vaan olinkin se plot device.
Aika helppo päätellä mitä tästä pitäisi oppia.
No höh! Ota miehistä selvää...tänään on täälläkin ollut alakuloinen päivä, vaikka aurinko paistaa. Joskus vaan tulee sellainena selittämätön alakulo jostain ja pilaa muuten ihan hyvän päivän. Ikävää ettei mies voi tuollaisessa tilanteessa reilusti avata mistä homma kiikastaa ja kertoa muutakin kuin, että tarvitsee aikalisän.
VastaaPoistaPaiste saa haikeat tunteet jotenkin kärjistymään entisestään. Kyllä kasvot on mukava kääntää aurinkoa kohti nytkin, mutta hymy pysyy surumielisenä.
PoistaKyllä niitä selityksiä sitten pihdeillä kiskoen viimein tuli. Rassu: kiltti ja vilpitön mies ristiriitaisen tilanteen edessä jälleen. Kiitimme toisiamme kauniisti kohtaamisesta ja jatkamme eri teitä. Painelin sopivassa määrin somekanavien delete-näppäimiä ja jatkan eteenpäin. Ei tässä muukaan auta.
Onneksi oli sopiva vertaistukitapaaminen sovittuna täksi illaksi. Tarpeeseen tulee.
Joo. Edellisessä päivityksessä pohdin, olenko enää ensinkään sinkku. Ei tarvitse sitä tämän enempää miettiä, vastaus tuli universumin juonivastaavilta heti.
:(( Nyökyttelen täällä vertaisuuden merkiksi, ja alleviivaan vahvasti sitä, miksi edelleen olen yksin. Valmis nainen tarvitsee rinnalleen valmiin miehen, puolivalmiille riittäää puolivalmis. Iiiiiso hali ja kannustava taputus olkapäälle. Jossakin tulevaisuudessa sinuakin odottaa hän, joka viimein pysähtyy kohdallesi. <3
VastaaPoistaOlipas metkasti sanottu: puolivalmiille puolivalmis. :)
PoistaEn tiedä mitä strategiaa tässä nyt pitäisi noudattaa. Ihmiset ovat mielenkiintoisia, erilaisia persoonia ja yksilöitä. Heilastelu on aina erilaista eri tyypin kanssa. Koska olen näköjään nykyisin vähän hitaammin lämpiävää mallia, en minun mielestäni kannata odottaa sitä kerralla kolisevaa unelmien prinssiä, vaan ennemminkin mennä mukaan ja kokeilla. Siinä vain pitää sitten yrittää sietää kyynistymättä näitä takapakkeja.
Ymmärrän kyllä sinunkin lähtökohtasi: jos odotukset ovat punnitusti korkealla ja on kaiken kokemansa jälkeen valmis todelliseen kohtaamiseen, ei välivaihemalleihin kannata aikaa ja energiaa tuhlata. Elämänlaadusta on huolehdittava. On siitä sen verran arvokkaat oppirahat maksettu.
Ehkä olen itsekin vielä puolivalmiste ja siksi tämä on tällaista sähellystä. Jotain tähän mennessä koettuja edes hiukan pysyvämpää ja turvallisempaa suhdetta kyllä toivoisin. Että joku oikeasti pysähtyisi, eikä vain hidastaisi kaartaessaan kohdallani uuteen suuntaan.
Some online casinos even have progressive desk video games the place a linked jackpot will pay out 우리카지노 millions
VastaaPoista