sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Julkinen esiintyminen

Samassa tilassa, eri seurassa. Takana on ensimmäinen julkinen esiintyminen suvun edessä eronneena parina. Tulin paikalle tarkotuksella vähän myöhässä ja aikomus oli lähteä aikaisin, jotta tämä sinänsä ihan mukava tilaisuus olisi kunnialla aika nopsasti ohi. Olihan se alkuun vähän pysäyttävää miettiä, mihin pöytään buffettilautasensa iskisi, kun miehen viereen ei oikein viitsinyt mennä. Tässä porukassa tuttu käkkäri päällä - fiilis nousi ihan uudelle tasolle nyt, kun mukana oli tuo etuliite "entinen".  En muutenkaan ole suurten juhlien ystävä, joten nyt oli aivan toisella tavalla väkisin väännetty olo.

Ihmisillä on tarve nähdä ympärillään positiivisia tarinoita ja pärjäämistä. Paljon sain kuulla siitä, miten hyvältä nyt näytän tai kuinka olen nuortunut 10 vuotta. Joopa. Massanvähennystä kroppani on tehnyt hiljalleen jo parin vuoden ajan ja nämä kommentoijat eivät ehkä olleet tavanneet minua kovin montaa kertaa tänä aikana, tai jos ovatkin niin lapion varressa kasvimaalla eikä kretongit päällä juhlissa. Virtaviivaiset housut ja uusi paitakin toki jeesasivat, ei minun toki ollut tarkoitus olla paikalla luuserin oloisena. Mutta ei minun ulkonäölläni ole paljonkaan tekemistä eroni kanssa, ihmiset vain haluavat ajatella niin. Suotakoon se heille, mutta en kyllä oikein tiennyt miten vastata näihin toivotuksiin. Että on se onni että ero laittaa kukoistamaan, suosittelen joo kaikille hehkuvaa hipiää kaipaaville. Siitä vain paperit käräjäoikeuteen, niin jo lähtee. Parin vuoden hikijoogalla ja yleisellä keventymisellähän ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Miehen kanssa oli väkinäistä hymistellä jotain joutavaa kevyen seurustelun merkeissä. Käytännön solmujen selvittely on vähän hiertävässä vaiheessa, enkä nyt oikein ole jaksanut häntä ajatella lämmöllä tässä viime ainona. Ärsytti. Helkkyköön siinä uudessa vapaudessaan, kunhan saan pitää omani.

Poistuin illan vilinään ja heti oli vapaampi hengittää. Kävin jopa kolistelemassa erään tämmöiselle kääkällekin tutun menomestan ovea, mutta täyttä oli. Onneksi, ehkä. Vaikka olisihan sitä voinut hoippua koroilla sielläkin, kun kerta oli ne glitterit silmissä jo valmiiksi. Mutta sittenkin suunta kotiin.

2 kommenttia:

  1. Tutulta kuulostaa; olen saanut tosi monilta kuulla miten exäni on näyttänyt eron jälkeen. Laihtunut ja kaikkea!! OIJOI!

    Miten ihmiset ei näe mitään muuta kuin lihomista ja laihtumista?! Omasta mielestäni ex näytti eron jälkeen niin riutuneen surulliselta ja stressaantuneelta kuin vai voin ja itku oli koko ajan herkässä (hän siis teki sen lopullisen eropäätöksen, mutta ei se aina tee asioista helpompaa). Silti porukka näkee vaan sen laihtumisen, koska haluaa...

    VastaaPoista
  2. Ehkä ihmiset sitten kokevat että on helpompi taivastella toisen elopainoa kuin keskustella siitä, mitä hänelle oikeasti kuuluu. Jostain syystä lihomisten tai laihtumisten kommentointi mielletään ihan salonkikelpoiseksi keskustelun aiheeksi (en ole samaa mieltä), ja sitä sitten käytetään, kun ikävien elämänmuutosten toteaminen koetaan muuten sosiaalisissa tilanteissa hankaliksi.

    En tiedä, näin sen kuitenkin itse koin.

    VastaaPoista