tiistai 17. maaliskuuta 2015
Aavesormi
Havahduin tässä tänään taas siihen, että vasen käteni hamuaa sormuksen paikkaa nimettömässä. Painottomuus tuntui taas hetken oudolta. Melkein kolme kuukautta sormi on ollut rengasta vailla ja vieläkin sen haamu näkyy. Ja tuntuu. Kun suljen silmäni ja keskityn ei ole vaikeuksia muistaa sen painoa. On se merkillistä miten pitkän jäljen 20 vuotta kannettu sormus tekee ihoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Miten surullista... Itse otan sormusta pois ja laitan välillä takaisin, kun näen ihmisiä, joiden en vielä halua tietävän. Mutta töytyy myöntää, että nyt sormuksen takaisinlaittaminen alkaa jo ällöttää, vaikka toisaalta suren sen tuttuuden katoamista. Yhtä ristiriitaa tämä elämä.
VastaaPoistaOnhan se sormus aika konkreettinen symboli. Ja oli se aika kova juttu ottaa sormus pois. En ole vilkaissutkaan laatikkoa, johon sen sitten tungin. Itse en oikein enää jaksa salailla keneltäkään, on se sen verran raskasta, mutta onhan toki edelleen ihmisiä, joiden kanssa en kyllä aktiivisesti ota asiaa puheeeksi.
VastaaPoistaMeillä ei tiedä kuin ystäväpiiri vielä, töissä en ole asiasta halunnut vielä kertoa, mutta kohta on sen aika. Mies muuttaa kohta pois ja sitten on turhaa enää salailla. Ja oikeassa olet, se on raskasta.
VastaaPoista