Kaksi artikkelia

Hesarin toimituksellakin on kevättä rinnassa, kun sinkkuilua läheltä liippaavia juttuja on julkaistu parikin tässä viime päivien aikana.

Ensin Maaret Kallio puhuu erosta toipumisesta ja vähän laastareistakin. Ja siitä eheytymisestä.
Näitä olen itsekin sattuneesta syystä joutunut mietiskelemään ja vähän samaan päätynyt: jos eheäksi kasvaminen kerran on elämän mittainen projekti, niin ehkä harjoittelu on sallittua. Joskus voi jumpatessa kehittyä ja onnistuakin. Toivon. En ehkä usko vielä.

Ja sitten Rosa Meriläinen kirjoittelee parinvalinnan metodeista. No tuota. Rosan suosima menettely oli käytössä nuorempana ja ihan mukavasti sekin silloin joskus toimi, mutta ei tämä nyt enää oikein istu palettiin. Se humalahakuinen taustaryhmäkin puuttuu, itsestäni puhumattakaan. Tosin voisi olla yhtä kepeä ensitapaaminen kuin tässä biisissä. Rennoissa livetapaamisessa vältyttäisiin siltä pohjustettujen ensitreffien vaikealta hetkeltä, jolloin sekunnin murto-osassa tajuaa, ettei tämä nyt ainakaan lennä yhtään mihinkään. Kiemurtelee kahvilan tuolilla sen kohteliaan hetken, hymyilee kauhusta kun mies kaivaa povaristaan tulipunaisen ruusun, kun itse samaan aikaan mutustelee jo teekupin viimeisten murusten mukana pehmeitä sanamuotoja kiitos eille. Katselee kotona sitä kaunista ruusua samalla, kun painaa yksinkertaiselle, mutta toivottavasti ystävälliselle viestille enteriä. Turhia tuskia, joilta olisi välttynyt, jos vapaisiin ihmisiin voisi luontevasti törmätä tuolla oikeassa maailmassa.

Ja että minä vihaan sitä fesen oikean laidan palstaa, jossa näkyy satunnaisotanta fesekavereiden naamatauluja viimeaikaisen aktiivisuuden kera. Ihan ok, jos kaverilista olisi ajan tasalla sen suhteen, kenen kasvoja siellä sietää. Kaverilistasta deletoidut entiset meseviestikuninkaat kellotavat siellä vieläkin, vaikka pullottavat viestilaaritkin on aikaa sitten toimitettu asianmukaisin manauksin bittien taivaspaikalle. Vaan kuva siinä listassa pysyy. Kelluen aktiivisimpien lähikavereiden joukossa, ihan kiusallakin.