Tyyntä yksineläjän arkea rutiineineen tutisutettiin tunnetasolla sen verran räväkästi, että jotain uutta paljastui pintakuohun laskeuduttua. Kaipaan äkkiä hellyyttä ihan hirveästi. Sitä, että joku vetää lähelle, hengittää korvaan ja painaa päänsä kaulaa vasten. Että suuret kädet puristavat selkääni ja kädet kietoutuvat ympärille, painavat pesään jossa on lämmin ja turvallinen olla. Painaisin silmät kiinni pääni rintaa vasten ja kuuntelisin sydämenlyöntien ja hengityksen sekamelskaa. Hengittäisin vieraita tuoksuja ja puristautuisin niin lähelle kuin pääsen.
Turvallista hellyyttä ja läheisyyttä. Mistä sitä saisi tilattua? Tämä kai kaikille sinkuille tuttu ongelma teki nyt sitten pesän minunkin sieluuni. Miten tämän kaipuun kanssa tullaan toimeen?
Kumpa tietäisin vastauksen, niin kertoisin sen sinullekin...! Ainut asia, mitä tiedän, niin sen kanssa oppii elämään. Läheisyyden kaipuu on kuin suuri aalto, joka tulee ja pyyhkäisee mennessään kaiken muun. Sitten on taas hiljaista, tyyntä ja tasaista, kunnes se alkaa kerätä voimaansa tullakseen ja pyyhkäistäkseen altaan kaiken. Siinä välissä, se on se kohta, kun hetken tuntee itseriittoisuutensa huippuhetken; minä pärjään, osaan ja voin.
VastaaPoista...Jep! Sitä elämän seuraavaa vaihetta odotellessa täälläkin, edelleen. :)
Suuri aalto, niinpä niin. Kai tämän kanssa on opittava pärjäämään. Voima kyllä yllätti. Ajattelin, että se pieni kaiherrus mielen pohjalla ihokaverin puutteesta riittäisi, mutta enhän minä tiennyt näemmä mitään oikeasta ihonnälästä.
VastaaPoistaTuttu tunne täälläkin...kun on jo parisuhteessa jäänyt läheisyyttä vaille, niin toivoisi, että olisi vain joku joka pitäisi kainalossa ja silittäisi :) Tapasin tuossa yllättäen yhden mukavan vapaan miehen ja olen häntä nyt pari kertaa treffannut. Ei mitään vakavaa kunhan virkistää vähän tätä rikkinäistä sydäntä...mutta on kyllä sielua hivellyt, että joku on kiinnostunut minusta?!? Joku haluaa viettää aikaa kanssani ja silittää minua?!? Kiva fiilis!
VastaaPoistaNo tuohan kuulostaa positiiviselta: mukavia vapaita miehiä löytyy. Tarttis varmaan harkita niiden aktiivista etsimistä sitten, jos omaa silittäjää kaipaa. Tuskin niitä saa sohvanpohjalla ruikuttamalla. Pitäisiköhän ne verkot oikeasti heittää sitten vesille. Joko sitä olisi kypsä tälle?
PoistaJos ei kypsä varsinaisille verkoille, niin tilapäisen merran sinne aina voi viskata. Puritaaninen minäni on tämän vaiheilun aikana alkanut sallia sitä, mitä olen aikaisemmin kavahtanut; etsiä hetkellisen tunteen hyväksytyksi- ja halutuksitulemisesta, läheisyydestä ja siitä sellaisesta, mistä me tässä nyt puhutaan. Enää en edes tunne huonoa "moraalista omaatuntoa" asiasta.
VastaaPoistaJos vain uskaltaa. Ja tietää mitä oikeastaa haluaa. Aloittaminen tuntuu aina pelottavalta.
PoistaSama juttu kuin Fenix:llä...antaa palaa vaan ja ei mitään moraalista huonoa omaatuntoa kannata potea! Niin ne miehetkin tekee ;) Mä en ainakaan vielä tiedä mitä haluan, mutta kyllä se on mukava tunne, kun joku on kiinnostunut sinusta ja haluaa olla lähellä. Ehkä joku päivä sitten tietää senkin mitä haluaa...tällä hetkellä tiedän vain mitä en missään nimessä mieheltä halua :)
VastaaPoistaLuultavasti olette molemmat oikeassa. Minusta on alkanut tuntua, että ilman mitään palautetta käsitykseni itsestäni naisena menee lopullisesti lommoille, niiden erossa saatujen ravistelujen lisäksi. Nyt pitäisi sitten vain keksiä mikä olisi paras tapa kastaa varpaansa varovasti tähän lampeen.
PoistaNuorena sitä vain parveili laumassa ja törmäsi väkisinkin kaikenlaisiin kiinnostaviin ihmisiin ihan luonnostaan. Enää sama ei tepsi, ajautumista tai sattumalta kohtaamisia ei tapahdu.
Ootko kokeillut nettiä...sain viikonloppuna vinkin eräältä toiselta eronneelta keski-ikäiseltä naiselta, että kuulemma nettideittisivuilta happypancake.fi löytyy kivoja miehiä treffeille. En ole vielä itse testannut, mutta ei muuta kuin profiilin luontiin :) sivusto on vielä ilmainenkin. Itse törmäsin tähän mukavaan silittävään mieheen lavatansseissa. En ollut ikinä käynyt lavatansseissa ja saatiin ystävän kanssa idea yksi perjantai, että lähdetään katsastamaan Esakallio. Ei me kyllä tanssittu, kun jumiuduttiin yhteen pöytään istumaan koko illaksi :) Meillä oli tähtäimessä löytää rikkaat Somerolaiset maanviljelijät, mutta mulla tarttui hihaan tumma ja tulinen ulkomaan mies :D joka oli sattumalta lähtenyt kaverille kuskiksi, että kyllä niitä live-kohtaamisiakin vielä tapahtuu!
VastaaPoistaVai lavatansseissa, oikein söpön perinteistä. :) Mulla oli selvästi sitten väärä taktiikka, kun yritin etsiytyä miesjoukkojen äärelle Tavastialla vain huomatakseni, että itse asiassa progekitarapumpun keikkayleisö oli yllättäen perin naisvoittoista. Ei kai sitä auta kuin ryhtyä lopultakin vääntämään niitä profiileja nettiin. Kiitos linkkivinkistä. Lähipiiristä löytyy onnellisia entisiä nettideittaajia kyllä. Minä en vain vielä oikein itsekään tiedä, mitä haluan, joten mitäpä sitten raapustaisin siihen kuvaukseen? Mutta kai tähänkin pätee se, että tekemällä oppii.
Poista