On se jännä, miten erilainen fiilis on tutustua uuteen porukkaan niin, ettei linkkini tähän uuteen ihmisryhmään tulekaan puolison kautta. "Hei, mä olen tuon yhden vaimo" on muuttunut muotoon "Moi, mä olen Etunimi." Edelleen olen ulkopuolinen, sillä en jaa ryhmän yhteen liimaavaa innostusta ja hengaan mukana kaverini takia, mutta silti olen Minä enemmän kuin kaverini kaveri. Vaimona olin automaattisesti helpommin sellaista ohitettavaa tapettia. Ehkä minusta johtuen, en tiedä. Ei ollut ehkä tarvettakaan olla niin kovin täpäkästi läsnä.
Melkein kuin tässä olisi uusia vienohkoja tuulia viriämässä sosiaalisen elämän puolella. Kesää odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti