Puolustautuminen? Sitä en osaa. En.
Nykyään sentään ymmärrän järjellä, ettei vika aina ole minussa. En ole niin tollo tai tylsä, että ansaitsisin tämän ravistelun. Jos toista ahdistaa, se ei välttämättä ole minun syytäni. Ei, vaikka toinen toivoisi minusta ratkaisua elämäänsä hiertäviin ongelmiin. Voin välittää ja tukea, mutta ratkaisuksi minusta ei ole elämäntuskan kanssa painimiseen. Nähty ja koettu, laskut maksettu.
Nytkö se lähtölaskenta alkoi? Mikä meitä pitää yhdessä? Mistä me toisissamme välitämme? Saanko halata, jos elämä pännii, vai tuntuuko se vaatimukselta?
Onneksi tiedostat erillisyytenne, ja sen, että hän käyttää sinua väylänä asioidensa käsittelyyn. Me ihmiset olemme kovin heikkoja ja taitamattomia tunteidemme käsittelyssä, ja liian helposti kanavoimme ne, tunteemme ja tuntemuksemme, toisiin ihmisiin. On tärkeätä, että "suojaat" itsesi ja annat hänen kantaa vastuun itsestään. Sehän ei poissulje tukemista ja läsnäoloa kuitenkaan. Lämmin syyshenkinen rutistus päivääsi. Kirjoittelen oman elämäni käänteistä, kun pahin myrsky tässä taas laantuu.
VastaaPoistaVai myrskyä se on tämä syksy sinulle tuonut. Toivottavasti pärjäät ankkureittesi varassa tuiverruksessa! Suojaisaa tyventä toivotan.
PoistaSen edellisen elämäni jälkeen osaan aika hyvin pitää etäisyyttä toisen myllerryksiin. Ja tuo mitä sanot tunteiden käsittelyn vaikeudesta meille vajavaisille ihmisille on tuttua monella tasolla. Usko kyllä oppineeni olemaan kantamatta toisen ihmisen taakkaa. Mutta jotain olennaista kuvittelen tästä pienestä läikähdyksestä oppineeni itsestäni ja tästä pienestä suhteesta. Siitä ehkä joskus myöhemmin, kunhan pyörittelen tätä hieman hyppysissäni ensin.
Niin kuvittelin minäkin, että osaisin jo olla erillinen ja pysyä vain omalla puolella rintamaa. Kuin varkain lipsahdin kuitenkin taas väärälle puolelle kantamaan toisten taakkoja. Ja sehän on vain arvattavissa, miten asia kanssa lopulta kävi... Kuten sanottu, palaan asiaan, kun ajatukseni hieman asettuvat uomiinsa ja tunteiden tulva rauhoittuu. Ei voi kuin ihmetellä itseään, ankkureittensa kestävyyttä ja kykyä ajautua avomerelle aina tilaisuuden tullen.
Poista