Oivalluksia

Mielenrauhaa. Ihana energinen aurinkosyksy on hämärtymässä ja houkuttelee kääriytymään johonkin pehmeään ja lämpimään. Hetkellisten sätkyjen myötä olen oivaltanut taas muutamia tuttuja totuuksia.

• Jätetyksi tulemisen pelko horrostaa minussa sitkeästi pinnan alla, valmiina kaivautumaan iholle heti kun tilanne tuntuu otolliselta mielensekoitusmielessä. Sen kytkökset todellisuuteen ovat hataria. Kokemusten muisto riittää.
• Tämä nykyinen suhde on tapailusuhde, sellaista semiseurustelua, eikä siitä kannata tehdä vakavampaa edes mielikuvitustasolla. Näin pääsee vähemmällä sätkyilyllä ja hermoilulla jokaisen kommunikoinnin ohilaukauksen jälkeen. On mitä on, tulee mitä tulee. Riittää, että ottaa vastaan kaiken rehellisenä itselleen.
• Tällä hetkellä tämä edelleen riittää. Silti. Vaikka välillä kaipaan syvempää välittämistä ja lemmenlaulujen kuvaukset tunnemyrskyistä ja sielujen kohtaamisesta ja rakkaudessa räytymisestä tuntuvat asioilta, joita tapahtuu vain muille. Tai minulle joskus kaukaisessa nuoruudessa. Mutta koska se menettämisen pelko ja kaikki sen kaverit jylläävät vielä liian voimakkaina ihon alla, on parempi kasvattaa kumppanuustaitojaan tällai harrastuksena. 
• Vaikka tämä mies ei ole täydellinen, hän on silti arvokas. Juuri tuollaisena. Tärkein ihminen maailmassa on hän, jonka seurassa olet juuri sillä hetkellä. Onnea ja mielenrauhaa hänkin etsii. Emme me kumpikaan toisillemme liikoja lupaa.

Senkin kuulin, että on eksäni vuoro harrastaa tinderöintiä ja siihen liittyvää nopeaa viestittelyä ja treffeillä juoksemista. Eiköhän tuo sosiaalinen, sanavalmis ja älykäs kaveri pian löydä sieltä itselleen jotakin. Hiukan varovasti vertailimme kokemuksiamme tuon aplikaation maailmassa. Molemmat moitimme tekstittömiä profiileja ja tyrkkykuvia. Päivittelimme hajontaa. Sellaista tavallista korrektina ja anonyyminä pysyttelevää yleistason pikkupuhetta sinkkujen kesken, vailla vaarallisen lähelle tulevia yksityiskohtia. Tiedän, että hän nauraisi joillekin kokemilleni jutuille ja palaisi halusta kertoa minulle omiaan. Käsivarrenmitta pysyy välillämme edelleen, vaikka nyt jo kutsun häntä varauksetta remonttiapuun, jos omat taidot tai välineet loppuvat.
Kerroin että on olemassa sellainen kesämies, vähän niinku seurustelukumppani. Hän vastasi arvanneensa, mutta veikkasi väärää fesetuttavuuttani. Ei se seinä sentään aina kaikkea paljasta.

Tästä on hyvä jatkaa elämäntaidon keräilykorttisarjan täydennystä.