Parisuhdeihminen. Sellainen minä taidan olla, vaikken vieläkään oikein kunnolla ymmärrä, miten se eroaa tavallisesta ihmissuhteittensa kanssa pajatsoa pelaavasta tallaajasta.
Seurustelen. Joku soittaa joka päivä. Viikonloput kuluvat yhdessä. En pakkaa kahvinkeitintä vierailun jälkeen takaisin kaappiin, vaan pidän huolta, että jääkaapissa riittää kahvimaitoa. En ole varma kuinka pitkään jaksamme tätä; jaetaan yksinkertaisia annoksia arkea, mutta sieluun ei kosketa. Niin kauan kuin tämä tuntuu mukavammalta kuin iltojen täyttäminen sinkkumarkkinakalastelulla tai ihan vain yksinololla, tämä kai jatkuu. Ei pidempään. En ole varma olemmeko valmiita kohtaamaan toisiamme tunnetasolla.
Laastarisuhde kai tämäkin jollain tasolla; fyysistä läsnäoloa, joka ei järisytä vaivalla hankittua sielunrauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti