Matkalta paluu ja hallintopäätös

Matkalla nautin lämmöstä, auringosta ja uusista elämyksistä. Iltarientoihin en lopultakaan jaksanut rynnistää edes kokeilumielessä: aktiivilomaosuus (minusta kuoriutui innokas retkeilijä) edellytti välillä sietämättömän aikaisia herätyksiä, ja tämä loma oli pyhitetty levolle. En siis päässyt villiintymään etelän illoissa. Ehkä sittenkin on syytä uskaltautua ensin mummotunneliin.

Lomalaiset olivat lähinnä perheitä, nuoria kaveriporukoita (ihanan vilkkaita, mutta oi ei jos heillä sattui olemaan äänentoistolaitteita mukanaan) tai kuhertelevia nuoria pareja (yritin vältellä, en vieläkään oikein kestä katsella). Monenlaista dynamiikkaa pääsin tarkkailemaan. Lapsistaan hellästi huolehtivia isiä on paljon, ja heitä oli aina ilo seurata. Vanhempien tiimityöskentelyä ja saumatonta vuorottelua. Malttia kuunnella pienempien ajatuksia. Oikeastaan näitä osui eteeni eniten, ja se tuntui lohdulliselta. Sitten oli niitäkin, jotka vetivät korvat kovettuneina vastahakoista laumaansa jääräpäisesti perässään jonkin oman tavoitteensa takia. Selvästi tuskaisesti etenevän puolison hoputtajia, kun oma vauhti kiristi mieltä. Oluttölkkiinsä keskittyviä kärsijöitä, jotka katselivat passiivisesti, kun vaimo hääräsi perheen pakettiin ja jatkamaan matkaa.

Pidin siitä, että olin valinnut paikaksi tuollaisen vilkkaan turistikeskuksen, enkä rauhalliseksi mainostettua rantaidylliä. Vilinän keskellä oli helpompi olla tuntematta itseään kovin yksinäiseksi katsellessaan auringonlaskua viinilasillisen kanssa.

Matkalta palatessa mainospostin ja viikonloppuhesareiden joukossa pilkisti se virallinen kirjekuori, joka sisälsi kolmen sanan mittaisen lauseen, johon tiivistyi yhden tarinan päätös. Puolisot tuomitaan avioeroon. Lähetin viestin maailmalla olevalle toiselle osapuolelle, ja yhdessä nostimme etämaljan meille. Itku tuli sitä yksin nieleskellessä, ei voi mitään. Nyt olemme eronneet. Suru on väistymässä, mutta kai aina olemassa. Nyt mukana on ripaus syyllisyyttäkin: tämä ero johtuu minun aktiivisista toimistani. Minä lopultakin tein päätökset ja tempoileva kapinallinen myötäili.