Olin ulkomailla junassa, hiljaisessa vaunussa, kun entinen mieheni soitti. Hetken pohdin vastaanko ollenkaan vai soitanko myöhemmin takaisin, mutta kömmin sitten kuitenkin välikköön puhumaan.
Sain kuulla uutisen, joka helpotti. Pieni ahdistus tulevasta väistyi ainakin osittain, sain toivoa siitä, että vielä joskus pääsen taloudellisestikin irti entisestä elämästä. Nieleskelin helpotuksen kyyneliä samalla, kun luurin toisessa päässä käytiin läpi käytännön asioita.
Toivo on ihana asia. Pääsen joskus jatkamaan matkaa ilman kovin painavia kantamuksia. Matkassa on vielä mutkia, mutta umpisolmun yksi hankala osa aukesi.
Eron käsittelemisessä on kestämistä ilman näitä taloudellisia kiemuroitakin. On ihanaa, kun saa loppumattomalta tuntuvan taipaleen keskellä toivoa siitä, että tämäkin osuus lusikoiden jakamisesta saadaan joskus pakettiin.
Ihanaa! Askel askeleelta, sieltä se tulevaisuus lähestyy. Pitkä matka meillä eronkokeneilla on kuljettavana, mutta taatusti sen kaiken arvoinen.
VastaaPoistaOnneksi matkan varrelle sattuu aina välillä aurinkoläiskiä ja mansikkapaikkoja.
VastaaPoista